Viikko 52: Joulu

Joulua meillä vietettiin niin rauhallisesti, ettei kuviakaan tullut otettua kuin jokunen. Tässä kuitenkin muutama palanen joulustamme:

Poika innostui kuusen koristelemisesta: "Laitan näitä palloja tänne alemmas, niin yletyn paremmin", hän tuumasi.

Aattoiltana eteisestä löytyi lahjasäkki. Lahjat aseteltiin sieltä sitten kuusen juurelle odottamaan.

Yksi parhaista paketeista taisi olla se, josta paljastuivat ihan oikeat hommahaalarit! Heti joulupäivänä pitikin sitten mennä vähän autoremonttia tekemään.

Pojan hupparikin ehti valmiiksi ja pakettiin aatonaattoiltana. Kuosi tuntui olevan mieleinen.

Koira oli kiinnostuneempi käärepaperien repimisestä kuin varsinaisista lahjoista.

Viimeiset lahjat ehdittiin avata vasta tapaninpäivän iltana.

Tähän muuten loppuivat vuoden 2013 viikot! En oikein tiedä, jatkaisinko bloginpitoa vielä. Alun alkaen oli tarkoitus kuvittaa vain tämä vuosi, mutta voisihan tätä jatkaa vielä toisenkin vuoden. Pohdin asiaa...

Viikko 51: Siivousta

Joulua edeltävänä viikonloppuna vietimme laatuaikaa koko perheen voimin ja siivosimme talon joulukuntoon. Sunnuntai-iltana tunnelmat olivat vähintäänkin "väsynyt, mutta onnellinen"-tasoa. Poika tosin taisi tuntea olonsa hieman vieraaksi siistityssä huoneessaan, koska iltasatukirjaa piti etsiä näin voimallisesti:

Viikko 50: Joulujuttuja taas

Joulu lähenee kovaa vauhtia, ja joka viikko on ollut jotain jouluista puuhaa. Niin siis nytkin. Sunnuntaina olimme pojan kanssa laulamassa Lasten kauneimmat joululaulut -tilaisuudessa, ja sen jälkeen vietettiin seurakunnan kerhojen joulujuhlaa. Näistä oli tarkoitus tulla kuvia blogiin, muttei tullutkaan, koska unohdin kameran kotiin... mutta kuvasin jotain muuta jouluun liittyvää:

Tein siis pojalle joululahjaksi uudet vaatteet hänen nukelleen. Samoista kankaista on tekeillä myös huppari pojalle itselleen, mutta se on vielä niin alkutekijöissään, että saapa nähdä, ehtiikö valmistua jouluksi.

Viikko 49: Piparit

Lapsuudenkodissani leivottiin monena vuonna joulupiparit itsenäisyyspäivänä. Samaa perinnettä en saanut ainakaan tänä jouluna jatkettua, koska olimme koko itsenäisyyspäivän kyläilyreissuilla, mutta samaisena viikonloppuna piparileipomo pantiin kuitenkin pystyyn. Poika oli innoissaan. Itselle tuo kaksivuotiaan kanssa leipominen ei ole kovin rentouttavaa, mutta hauskaa kyllä!

Yritin aluksi neuvoa poikaa, että pipareita voisi ottaa taikinan reunasta. 

"Äiti, otin tästä reunasta!"

No, onhan se aika reunassa...

"Tykkään tehdä näitä tuikituikitähtönenpipareita."

Viikko 48: Joulukorttikuvia

Pojan syntymän jälkeisinä jouluina olemme teettäneet joulukortit valokuvista, kuten taitaa iso osa lapsiperheistä nykyään tehdä. Joka joulu ajatuksena on ollut, että lapsi ja koira jotenkin suloisesti poseeraavat samassa kuvassa - ja joka joulu olen joutunut toteamaan, ettei tämä ole kovinkaan helppo asetelma toteuttaa. Nyt kun poika on jo isompi, voisi kuvassa toki olla enemmänkin ajatusta kuin pelkkä vierekkäin poseeraaminen, mutta kun joulu vain lähestyi eikä mitään hauskaa ideaa tullut mieleen, päädyin viime perjantaina järjestelemään kuvauskohteet rinnakkain takkatulen eteen poseeraamaan.
        Tai siis yritin järjestellä.
        Meillä koira on kuvaamistilanteissa se heikoin lenkki - se nimittäin inhoaa kuvattavana olemista. Koirattomat ihmiset eivät aina usko, että koira voi moisesta osoittaa mieltään, mutta totta se on... Tänä vuonna sain sentään jossain vaiheessa kuvausrupeamaa koiran ihan hyviin asemiin, mutta siinä vaiheessa poika ilmoitti, että "en hymyile". Onneksi edes itseä jaksoi hymyilyttää vielä siinäkin vaiheessa, ja ihan hauskaa meillä enimmän aikaa oli. :) Tässä muutama otos niistä, jotka eivät päätyneet joulukorttiin:

Yleensä koira ei halua katsoa kameraan...

...ja kun koira katsoisi kameraan, poika ei katso...

...ja lopulta kukaan ei enää katso kameraan. Hienosti menee!

Paikallaanpysyvää kohdetta olisi paljon helpompi kuvata.

Mintun asenne valokuvaamiseen.

Ja kun lopulta tilanne oli tämä, totesin, että kuvia on ilmeisesti otettu nyt tarpeeksi :D