Viikko 52: Joulu

Joulua meillä vietettiin niin rauhallisesti, ettei kuviakaan tullut otettua kuin jokunen. Tässä kuitenkin muutama palanen joulustamme:

Poika innostui kuusen koristelemisesta: "Laitan näitä palloja tänne alemmas, niin yletyn paremmin", hän tuumasi.

Aattoiltana eteisestä löytyi lahjasäkki. Lahjat aseteltiin sieltä sitten kuusen juurelle odottamaan.

Yksi parhaista paketeista taisi olla se, josta paljastuivat ihan oikeat hommahaalarit! Heti joulupäivänä pitikin sitten mennä vähän autoremonttia tekemään.

Pojan hupparikin ehti valmiiksi ja pakettiin aatonaattoiltana. Kuosi tuntui olevan mieleinen.

Koira oli kiinnostuneempi käärepaperien repimisestä kuin varsinaisista lahjoista.

Viimeiset lahjat ehdittiin avata vasta tapaninpäivän iltana.

Tähän muuten loppuivat vuoden 2013 viikot! En oikein tiedä, jatkaisinko bloginpitoa vielä. Alun alkaen oli tarkoitus kuvittaa vain tämä vuosi, mutta voisihan tätä jatkaa vielä toisenkin vuoden. Pohdin asiaa...

Viikko 51: Siivousta

Joulua edeltävänä viikonloppuna vietimme laatuaikaa koko perheen voimin ja siivosimme talon joulukuntoon. Sunnuntai-iltana tunnelmat olivat vähintäänkin "väsynyt, mutta onnellinen"-tasoa. Poika tosin taisi tuntea olonsa hieman vieraaksi siistityssä huoneessaan, koska iltasatukirjaa piti etsiä näin voimallisesti:

Viikko 50: Joulujuttuja taas

Joulu lähenee kovaa vauhtia, ja joka viikko on ollut jotain jouluista puuhaa. Niin siis nytkin. Sunnuntaina olimme pojan kanssa laulamassa Lasten kauneimmat joululaulut -tilaisuudessa, ja sen jälkeen vietettiin seurakunnan kerhojen joulujuhlaa. Näistä oli tarkoitus tulla kuvia blogiin, muttei tullutkaan, koska unohdin kameran kotiin... mutta kuvasin jotain muuta jouluun liittyvää:

Tein siis pojalle joululahjaksi uudet vaatteet hänen nukelleen. Samoista kankaista on tekeillä myös huppari pojalle itselleen, mutta se on vielä niin alkutekijöissään, että saapa nähdä, ehtiikö valmistua jouluksi.

Viikko 49: Piparit

Lapsuudenkodissani leivottiin monena vuonna joulupiparit itsenäisyyspäivänä. Samaa perinnettä en saanut ainakaan tänä jouluna jatkettua, koska olimme koko itsenäisyyspäivän kyläilyreissuilla, mutta samaisena viikonloppuna piparileipomo pantiin kuitenkin pystyyn. Poika oli innoissaan. Itselle tuo kaksivuotiaan kanssa leipominen ei ole kovin rentouttavaa, mutta hauskaa kyllä!

Yritin aluksi neuvoa poikaa, että pipareita voisi ottaa taikinan reunasta. 

"Äiti, otin tästä reunasta!"

No, onhan se aika reunassa...

"Tykkään tehdä näitä tuikituikitähtönenpipareita."

Viikko 48: Joulukorttikuvia

Pojan syntymän jälkeisinä jouluina olemme teettäneet joulukortit valokuvista, kuten taitaa iso osa lapsiperheistä nykyään tehdä. Joka joulu ajatuksena on ollut, että lapsi ja koira jotenkin suloisesti poseeraavat samassa kuvassa - ja joka joulu olen joutunut toteamaan, ettei tämä ole kovinkaan helppo asetelma toteuttaa. Nyt kun poika on jo isompi, voisi kuvassa toki olla enemmänkin ajatusta kuin pelkkä vierekkäin poseeraaminen, mutta kun joulu vain lähestyi eikä mitään hauskaa ideaa tullut mieleen, päädyin viime perjantaina järjestelemään kuvauskohteet rinnakkain takkatulen eteen poseeraamaan.
        Tai siis yritin järjestellä.
        Meillä koira on kuvaamistilanteissa se heikoin lenkki - se nimittäin inhoaa kuvattavana olemista. Koirattomat ihmiset eivät aina usko, että koira voi moisesta osoittaa mieltään, mutta totta se on... Tänä vuonna sain sentään jossain vaiheessa kuvausrupeamaa koiran ihan hyviin asemiin, mutta siinä vaiheessa poika ilmoitti, että "en hymyile". Onneksi edes itseä jaksoi hymyilyttää vielä siinäkin vaiheessa, ja ihan hauskaa meillä enimmän aikaa oli. :) Tässä muutama otos niistä, jotka eivät päätyneet joulukorttiin:

Yleensä koira ei halua katsoa kameraan...

...ja kun koira katsoisi kameraan, poika ei katso...

...ja lopulta kukaan ei enää katso kameraan. Hienosti menee!

Paikallaanpysyvää kohdetta olisi paljon helpompi kuvata.

Mintun asenne valokuvaamiseen.

Ja kun lopulta tilanne oli tämä, totesin, että kuvia on ilmeisesti otettu nyt tarpeeksi :D

Viikko 47: Joulunavaus

 Mennyt viikko päättyi varsin mukavaan viikonloppuun: perjantaina olin ammattiyhdistyksemme paikallisosaston pikkujouluissa syömässä hirmuisen hyvin ja vaihtamassa kuulumisia kollegoiden kanssa; lauantaista sunnuntaihin olimme miehen kanssa kaksin pikku kaupunkilomalla Tampereella; sunnuntaina lähikaupungissamme järjestettiin joulunavaus, ja sen jälkeen saimme vielä juhlia pienen kummipoikamme 1-vuotissyntymäpäivää. Kyllä olikin mukava vähän irtautua arjesta! Kuvia ei tullut viikonloppuna otettua kuin joulunavauksesta ja syntymäpäiväkekkereiltä. Tässä muutamia ensin mainittuja:

Viikonloppuna lähikaupungissamme järjestettiin joulunavaus, ja kävimme siellä pojan kanssa ihmettelemässä joulupukkia ja ihmisvilinää. Tässä poika on vielä hiukan hämmentyneenä jälkimmäisestä.

Joulunavaustapahtuma päättyi ilotulitukseen, josta tässä muutama tunnelmapala.

Viikko 46: Joulutorttuja

Leivoimme pojan kanssa tämän kauden ensimmäiset joulutortut tässä marraskuun puolivälissä. En ole aina ollut mikään suuri joulutorttujen ystävä, mutta mies on, ja jotenkin seura on tehnyt kaltaisekseen, koska nykyään joulutortut maistuvat minullekin (vähän liiankin) hyvin. Ja kun hommaan ruvettiin, päätin leipoa saman tien vähän isomman määrän ja yllättää työkaverit seuraavana aamuna joulutorttutuliaisilla. Niitä tässä siis:

Poika innostui taikinapyörän käytöstä:

Itsenäisyyspäiväviikonloppuna ajattelin leipoa pipareita, ja näyttää siltä, että innokas apulainen on mielellään mukana leipomassa :)

Viikko 45: Juhlakausi alkoi

Perheellemme marraskuu on yleensä juhlintaa ainakin puolillaan. Menneellä viikolla tämä juhlakausi käynnistettiin juhlimalla ensin viikolla kummipoikamme 9-vuotisjuhlat ja viikonloppuna yhdet 60-vuotisjuhlat. (Erään ystävämme syntymäpäiväjuhlat jouduttiin valitettavasti jättämään väliin useampien juhlien päällekkäisyyden vuoksi.) Viikon lopuksi juhlittiin vielä isänpäivää. Isän ja pojan yhteispotretti on kuitenkin otettu jo lauantaisissa 60-vuotisjuhlissa:

 

Marraskuun aikana tulossa on vielä oma syntymäpäiväni, miehen isän syntymäpäivä sekä toisen kummipoikamme 1-vuotispäivä, muutamat nimipäivät ja parit pikkujoulut. Täytekakun ja muiden herkkujen syömiseltä ei voi välttyä :)

Viikko 44: Marraskuu ja pyhäinpäivä

Marraskuu alkoi. Yksi lempikuukausistani! Viikonloppuna rauhoituttiin kotiin viettämään pyhäinpäivää. Sytyttelin kynttilöitä, lämmitin leivinuunia ja pohdiskelin pyhäinpäivän juttuja: niitä läheisiä, jotka ovat täältä lähteneet jo ennen kuin sain tilaisuuden heihin tutustua (ja jotka eivät siis tavallaan edes ole "läheisiä", mutta toisaalta kuitenkin ovat), ja tietysti myös niitä, jotka ovat ehtineet aikanaan olla osa elämääni.

Marraskuussa palaan mielelläni tähän runoon, jonka äitini on joitain vuosia sitten marraskuussa kirjoittanut syntymäpäiväkorttiini. Siitä aina muistaa, miten turhaan marraskuuta pidetään masentavana ja pimeänä kuukautena. Marraskuun valo nimittäin tulee sisältäpäin. :)


Marraskuun ensimmäinen
Lumeton. Pimeä. Hiljainen.

Mutta illalla syttyivät kaikki tähdet
hyvin liki maata

kuin olisivat halunneet nähdä
suuren pimeän läpi
- uteliaisuudesta tai valaistakseen
samantekevää -
Mutta valaisivat.
Ja kun löysivät kuvansa joesta
ne aivan hullaantuivat tuikkimaan
vilkuttamaan hymyilemään
Niin suuria
niin alhaalla
että niitä olisi voinut poimia
kuin joulukuusen koristeita.

Ja laulu
huilu
mistä se yhtäkkiä
mikä lintu voisi laulaa
helistä iloa
marraskuun tähtien alla

(Maaria Leinonen)

Viikko 43: Syyslomanen

Menneellä viikolla syyslomailimme pojan kanssa pari päivää. Paljonhan siinä ajassa ei ehditty, mutta jotain kuitenkin: yksi tehokas päivä kului, kun aamupäivän verran suhasimme pitkin kaupunkia hoitamassa kaikkia niitä asioita, joita ei arkena jaksa ja ehdi, ja loppupäivän verran tein sitten kotona kaikkia niitä asioita, joita ei arkena jaksa ja ehdi. Toinen vapaapäivä kului reissussa: ensin mukava rupeama Hoplopissa muutaman ystävän ja heidän lapsiensa kanssa, vähän shoppailua ja ilta kyläilemässä ystäväperheen luona. Viikonloppuna sitten tehtiin vielä pojan ja koiran kanssa reissu mummulaan. Hauska oli tehdä kaikkea, mitä ei arkena pysty, vaikka hiukan väsyttävääkin toki oli olla lähes koko pieni lomanen pois kotoa. Joululomalla sitten levätään, ainakin vähän?
Kuvat tältä syyslomaselta ovat Hoplopista:

Viikko 42: Kuvaton viikko

Lokakuun puoliväliin päästiin, ennen kuin tämä tapahtui: en kertakaikkiaan muistanut ottaa koko viikkona yhtään kuvaa. Tarkoitus kyllä oli, mutta jotenkin se vain jäi. Eipä meillä kyllä tällä kyseisellä viikolla kummempia puuhailtukaan. Laitan nyt tavan vuoksi kuitenkin muutaman kuvan... nämä ovat muutaman viikon takaiselta metsäretkeltä. Kaikki kuvat on ottanut whippet-herra B:n emäntä.

Vauhdin hurmaaaaaa...

"Siis yyyyyyh, toi meni lokakuussa vapaaehtoisesti uimaan!" tuumii herra B.

Viikko 41: Lavetti liikkeelle

Lopulta miehen Projekti on edennyt siihen pisteeseen, että lavettia voi jo käyttää kaivurin liikutteluun. Tämän viikon kuvaksi siis tallenne ensikokeilusta.

Minä jo innostuin luulemaan, että lavetti olisi nyt valmis, mutta kuulemma ei. Edelleen siis tietää, mitä saa vastaukseksi, jos erehtyy mieheltä kysymään, mitä aiot tänään tehdä. Poikakin sen jo tietää: "isi menee lavettihommiin", kommentoi pikku tietotoimisto joka kerta, kun mies painelee ovesta ulos. :D

Viikko 40: Risteilyllä

Teimme viime viikonloppuna Ruotsin-risteilyn koko perheen voimin. Reissu koostui pääosin leikkihuoneessa hengailusta ja pallomeren laidalla istuskelusta, mutta toki myös hyvästä ruuasta ja rauhallisesta jutustelusta. Hyvä niin, sillä arjen keskellä ei moisista juuri ehdi nauttia...

Pikkuisesta pallomerestä käsin näki merimaisemia

Poika näki Ville Viikingin... ja pelottavaahan se onkin, kun aikuinen ihminen naamioituu isopäiseksi kissaksi! :D

Askartelutuokiossa tehtiin rannekoruja

Alkuiltapäivän drinkki...

...ja sen päälle päivällistä.

Ja sokerina pohjalla tietysti iso pallomeri :)

Viikko 39: Lavettiprojekti

Olen pitkin syksyä ajatellut, että jonain viikkona voisin laittaa tänne kuvia miehen Projektista. Kyseessä ei kyllä ole mikään yhden viikon juttu, vaan kuvia on kertynyt jo heinäkuulta saakka, eikä vielä näy loppua. Herra nimittäin rakentelee lavettia kaivurilleen:

Ensin hankittiin joutilas rekan perävaunu ja irrotettiin siitä katto ja seinät.

(Ylimääräiset osat maisemoitiin meidän perunapellon taakse...)

Monenlaisten vaiheiden jälkeen lavetinalku näytti tältä heinäkuun lopulla.

Sitten on hitsattu, hitsattu ja hitsattu. Sisällä...

...ja ulkona...

Nyt siinä on jo tuollaiset ajorampit (ja sähkötöitä tehdään tässä paraikaa).

Välillä mukana myös apulaisia :P