Alku

Kuvablogi vuodesta 2013.
Sellainen juolahti mieleen, kun luin muutaman facebook-kaverini aloittaneen vuoden vaihtuessa "Projekti 365:n", jossa siis lisäävät joko faceen tai aihetta varten perustettuun blogiin yhden kuvan vuoden jokaisena päivänä. Hauska ajatus, tuumailin. Helppo tapa pitää blogia, kun ei tarvitse välttämättä keksiä jutunjuurta, vain kuva riittää. Sellainen minullekin!

Sitten iski arkirealismi: paitsi että pitää näpätä kuva vuoden jokaisena päivänä, pitää myös avata tietokone, siirtää kuva kamerasta koneelle ja viedä se blogiin. Stressihän siitä tulisi, ja sitten harmittaisi, kun kuva jäisi lisäämättä jonkin reissun tai vaikkapa sairastelun aikana. Jalostettu ideani onkin nyt "Projekti 52", eli kuva vuoden jokaiselta viikolta. Kuvien aihetta en ole ajatellut tarkemmin rajata, joten kuvitan siis ihan yleisesti meidän ojansuulaisten - itseni, miehen, pojan ja koiran - elämää vuoden aikana.

Tuntemattomammille lukijoille avuksi:

Itse olen 30-vuotias nainen, ammatiltani opettaja, mutta ensi syksyyn saakka hoitovapaalla.
Mies on myös 30-vuotias, käsillätekijä, koneista kiinnostunut, ulkoilmaihminen.
Poika on puolitoistavuotias viikari, joka on usein hyväntuulinen mutta joskus kiukkukohtauksen kourissa, nukkuu usein huonosti mutta joskus hyvin, syö usein hyvin mutta joskus huonosti, joka tulee vielä hienosti toimeen suppeahkolla sanavarastollaan "oho", "pam" ja "tutti" ja jota tässä perheessä nykyisin eniten valokuvataan.
Koira on kolmevuotias viikari, joka välillä teeskentelee jo aikuistuneensa, mutta seuraavassa kaarteessa vetäisee pentumaiset hepulit, joka rakastaa syömistä, muiden koirien seuraa, syömistä, uimista ja syömistä, joka nukkuu mieluiten tassut kohti taivasta ja joka ei sentään kerjää ruokaa pöydästä, mutta tulee juosten paikalle, kun vanhemmat kysyvät pojalta "syötkö vielä?"
Ojansuu on kotipaikkamme metsän keskellä. Nimi tulee yhdistelmänä kylän nimestä ja lähellä pulputtavasta ojasta, joka on ehkä enemmänkin puro, mutta jonka nimi nyt vain sattuu olemaan oja.