Poikaa kiinnostaa nyt kovasti tehdä kaikkea samaa kuin äitikin tekee. Kun ollaan lähdössä lenkille, hän ottaa asiantuntevasti koiran pannasta kiinni ja näyttää, mihin hihna pitää kiinnittää, tai jos saa hihnan omiin käsiinsä, kulkee koiran perässä ja yrittää itse kiinnittää sen. Tässä kuvassa ei olla oikeasti lähdössä minnekään, mutta hihna oli jäänyt kodinhoitohuoneen penkille, josta poika sen oli saanut käsiinsä. Pahaa-aavistamaton koiraparka oli kai ollut makoilemassa iltaunillaan olohuoneen matolla, kun pieni lenkittäjä oli iskenyt, ja tässä kuvanottovaiheessa poika jo kiskoi hihnaa pontevasti: "Tule jo, nyt mennään!" (Poika oli siis saanut keploteltua hihnan pään läpi pannan lenkistä, luultavasti n. sekunnissa, ja äidiltä meni ehkä kymmenen minuuttia, että sai sen keploteltua irti. Sama juttu joka asiassa: taapero tekee jotakin minuutin, ja jälkiä korjataan tunti.)
Poika on myös viimein alkanut tapailla joitakin sanoja. "Pam" ja "oho" ovat olleet käytössä jo pitkään, ja ne ovat kyllä yllättävän käyttökelpoisia; niillä voi kuitata monta asiaa! Jokin aika sitten sanavarastoon tuli "tutti", ja viime aikoina on alkanut löytyä eläinten ääniä: "hau" (koira, tietysti), "miiiiii" (kissa), "piip-pii" (tipu) ja "kukkuu" (kukko). Lisäksi uusi ilmaisu on hyvin selkeä "tännni" (sellaisella nasaalilla, vähän j-mäisellä n-äänteellä), jonka merkitystä olemme aprikoineet. Nyt selitys on löytynyt: sehän tarkoittaa meidän koiraa! Ilmeisesti "tänne" on ollut sen verran ahkerassa käytössä, että poika on päättänyt käyttää sitä tarkoittamaan koiraamme. Jännittyneinä odotamme, millä nimityksillä äitiä ja isää ruvetaan joskus kutsumaan...
Koiran loputtoman kärsivällistä suhtautumista poikaan täytyy ihailla. Meidän koira ei nimittäin ole mikään sylikoira tai kyljessäkyhnääjä, vaan pitää yleensä kohteliaan välimatkan (paitsi tietysti silloin kun joku tulee kylään, jolloin koira rynnistää labradorimaiseen tapaan ihan iholle - pitäähän vieraan tuntea itsensä tervetulleeksi). Jos itse menisin sen viereen istumaan noin kuin poika kuvassa, niin koira luultavasti siirtyisi kauemmas. Poika saa kuitenkin mennä miten lähelle vain, ja usein tunkeekin koiran kanssa esimerkiksi sen petiin istumaan, vaikka pedissä ei paljon ylimääräistä tilaa ole. Nykyään poika käy myös ennen nukkumaanmenoa "sanomassa hyvää yötä" vanhempien lisäksi myös koiralle, eli menee ihan koiran lähelle, painaa päänsä hetkeksi toisen kuonoon kiinni ja mitä luultavimmin ajattelee lämpimiä ajatuksia "Tännnistään".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti