Vaan lapsipa muuttaa asioita. Ei kylläkään sillä tavalla, että synnyttämisen myötä käsityöt olisivat automaattisesti alkaneet sujua, mutta pieniä vaatteita on jotenkin helpompi visioida ja työstää kuin isoja. Ja tulee nopeammin valmista!
Raskausaikana menin mukaan paikallisen MLL:n kestovaippatreffeille, ja siellä kestovaippailusta innostuneet naiset ompelivat lapsilleen vaippoja ja jakoivat ideoita. Onnekseni vielä sattui niin, että miehen serkku piti tuolloin noita treffejä, ja hän (kirjaimellisesti!) kädestä pitäen opetti minua ompelemaan ensimmäiset kestovaipat. Kun poika syntyi, aloin vähitellen kiinnostua myös lastenvaatteiden ompelemisesta, ja tuo mieheni ihanainen serkku on edelleen kärsivällisesti auttanut eteenpäin. Kestovaippatreffejä ei enää järjestetä, mutta samalla naisporukalla ommellaan edelleen. Sen myötä on sitten vaippojen lisäksi syntynyt pojalle jo muutama pieni paita, ja seuraavaksi on aikomus ryhtyä housujentekoon.
Tämän viikon kuvaan nämä ompelujutut liittyvät niin, että tuo mainittu ompeluporukka ryhtyi mukaan projektiin, jossa ommeltiin vaatteita TYKSin lasten syöpä- ja veritautiosastolle. Lopulta rohkaistuin minäkin tekemään mukaan pari paitaa. Ajattelin ottaa niistä kuvan itselleni muistoksi ennen kuin annan ne eteenpäin, joten asettelin paidat kauniisti lattialle, kiepahdin hakemaan kameran, ja kun tulin takaisin, poika oli asettelemassa itseään maate noiden paitojen päälle. Ilmeisesti päiväunien aika?
Tuosta TYKS-projektista voi muuten luultavasti lukea lähipäivinä lisää täältä: http://tuituijakotikolo.blogspot.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti