Viikko 7: Leipomispuuhia

Ennen laskiaista havahduin huomaamaan, etten ole kertaakaan leiponut pullaa koko sinä aikana, kun poika on ollut olemassa. Sen sijaan olen kyllä lukenut useammastakin tutkimuksesta, joiden mukaan pullaa leipovien äitien lapsista tulee epätodennäköisemmin kriminaaleja. Koska pullatonta aikaa oli pojan elämässä ollut jo yli 1v8kk, niin leivoin sitten varmuuden vuoksi pullaa kolmena peräkkäisenä päivänä. Ja pikkuherra tietysti mukana:

(Oikeasti leivoin niin paljon siksi, että pidin vaatekutsut, joiden vieraille tarjosin laskiaispullia. Sattumoisin myös mies pitää laskiaispullista, joten en voinut leipoa vain vieraiden varalle, piti varautua myös omaan väkeen.)

Pitäisipä perehtyä vielä joskus tarkemmin siihen, miksi äidin pitäisi leipoa juuri pullaa, jotta lapsesta kasvaisi kunnon kansalainen. Eivätkö sämpylät ajaisi samaa asiaa? Tai sokerikakut? Edes piparit? Ajattelisin niin, että pullaa leipova äiti on kotona ja lasten saatavilla, jolloin lapsista kasvaa tasapainoisia ihmisiä. Tämä tosin saavutettaisiin kai muillakin leipomuksilla? Ja toisaalta: oma äitini ei ainakaan muistikuvieni mukaan kovin usein pullaa leiponut - siis leipoi kyllä joskus, mutta ei nyt ainakaan viikottain. Silti kasvoin jotakuinkin lainkuuliaiseksi, enkä yleensä aja edes ylinopeutta. Pullasta kyllä pidän kovastikin.

Poikani sen sijaan ei pidä pullasta. (Pitääköhän tästä huolestua?)

Siksipä leivoin kutsuja varten sitten muutakin.

Tässä tulossa juustokakku, joka on muuten pojan ehdoton suosikki missä tahansa kahvipöydässä. Vaikka ympärillä olisi mitä mielenkiintoista, niin kun kuvun alta paljastuu juustokakku, alkaa poika osoittaa sitä ja vaatia: "Tätä! TÄTÄ!"